|
 |
Vihula / Viol
Maalauksellinen kartanokokonaisuus isoille ja pienille |
) |
|
|
 |
| Palvelut: |
)
|
Ruokailu |
)
|
Majoitus |
)
|
Konferenssi |
)
|
Juhlatilaisuus |
)
|
Aktiivinen loma |
|
|
|
|
| Lahemaan kansallispuiston alueella sijaitsevat Viron kartanojen ”kolme sisarusta”: Palmse, Sagadi ja Vihula. Kun kaksi ensimmäistä ovat valtion rahoilla kunnostettuja parhaalla mahdollisella tavalla, niin Vihulan jonkinlaisen jälkeenjääneisyyden korvaa sen sijainti ja kokonaisuus. Kyseessä on Pohjois-Viron eräs maalauksellisin kartanon sydän, jossa rakennukset sijaitsevat hajanaisesti joen ja siitä allastetun lammen mutkaisilla rannoilla.
Vihulan kartanoa mainitaan ensi kerran v. 1501 Hans Lode:n omaisuutena. 1605–1810 kartano kuului Helffreichien perheelle ja 1810–1919 Schubertien perheelle. Viimeksi mainitut saivat asua kartanossa myös maareformin jälkeen 1930-luvulla, kunnes umsiedlung vei heidät v. 1939 Saksaan. II maailmansodan aikana täällä sijaitsi saksalainen tiedostelukoulu. 1950-luvulta lähtien kartanossa toimi hoitokoti, jonka olemassaolon lopetti v. 1982 tulipalo. Useat rakennukset kärsivät pahasti ja kokonaisuus luovutettiin Virun kolhoosille, joka aloitti täällä restaurointityöt.
Kartanon rakennukset sijaitsevat Mustoja –puron rannoilla. Alkuperäinen puusta rakennettu herrastalo tuhoutui tulipalossa 19. vuosisadalla, nykyinen kivinen päärakennus pystytettiin todennäköisesti arkkitehti Friedrich Modin suunnitelman mukaan. Hänen käsialaan viittaavat uusrenessanssityyliset yksityiskohdat ja rakennuksen epäsymmetrisyys, joka on saavutettu toisen sivun korkeammalla siipirakennuksella. V. 1982 tulipalossa tuhoutui 2. kerroksen sali jugendtyylisine kattomaalauksineen. Sivurakennuksia on paljon, valtaosa niistä sijaitsee hajanaisesti maalauksellisen Mustojan rannoilla. Niistä aitta (1831), palmuhuone, pyykkitupa ja pylväillä koristettu kahvimaja sijaitsevat päärakennuksen vieressä. Pääaukion vastapuolella on ns. Takakartano, kaksikerroksinen herrastalo 18. vuosisadan toiselta puolelta. Aukion eteläsivulla on aitta sekä hevos- ja vaunutalli (1830). Päärakennuksen luona ovat vielä jääkellari, vesimylly ja myllärin talo. Joen saarella on polttimo, edempänä karjapiha, sepänpaja ym.
Parikymmentä vuotta sitten aloitettu kartanorakennuksien entisöinti etenee pikkuhiljaa. Osa rakennuksista on jo uudelleen käytössä. Takakartanossa on 27-paikkainen vierastalo. Tilat ovat entisöityjä kaikkia historiallisia detaljeja säilyttäen. Entinen kyyhkyslakka kunnostettiin 14-paikkaiseksi vierastaloksi v. 2005. Palmuhuoneessa sijaitsee 100-paikkainen konferenssi- ja juhlasali, jääkellarissa ravintola ja baari jopa 100 vieraalle. Vanhaan hevos- ja vaunutalliin on sijoitettu sauna juhlahuoneineen, johon mahtuu jopa 25 henkilöä. Historiallisia esineitä on näytteellä vanhassa vesimyllyssä ja toimivassa sepänpajassa. Tekojärvellä voi soutaa, kartanon ympäristössä tehdä polkupyöräretkiä tai kävellä maalauksellisissa maisemissa. |
|
|
|
|
| |
|
|
|
|
',213,320))
',213,320))
',213,320))
',213,320))
',256,320))
',213,320))
